Tämä päivitys tuskin menee perille, kun ei kommenteihinnekaan vastauksetkaan menneet. Sadulle: En ymmärrä, missä sitä namikkaa painetaan, kun en edes pääse Facebookin etusivulle. Yritin muuten vaan. En pääse edes sähköpostiini...kele. Welhon kanssa kävin eilen keskustelun. Minulla on ollut 2 mb nopeus, mitä ei enään käytetä. Nostetaan kymppiin, tulevaisuudessa. Tänään soitin uudelleen vikapäivitykseen, kun en tosisaan pääse tietyille sivuille. Maanantaina huolto ottaa yhteyttä. Arvatkaa, ketä ottaa pattiin niin maan perusteellisesti! Olen kuullut, että yhteyksien jakajat huijaavat muutenkin sopimuksissa. Minulle aikoinaan luvattiin 2 mb:tä ja tod. tulos oli 300-600, itse sitä koneelta seurailin. Nyt en pääse siis vastaamaan kommentteihinne, en facebookkiin, en perumaan videokerhon tuotteita ym. ym. Hitto, että ihminen on nykyaikana niin naimisissa tietokonemaailmassa! Ainoona keinona sain JOSKUS toimimaan facebookin pelisivulla menemälläni osoitteeseen farmville.com. Kiertää koko paska naamakirjan. Ja täällä ei toimi kirjainten korostukset, lihavoinnit, hymiöt ,kuvat ym. Taatana! Viimeinen suru-uutinen tuli juuri äsken, ennen tätä päivitystä että eräs ystäväni oli kuollut tässä kuussa :-( Emme olleet moneen vuoteen tavanneet, mutta silti se kosketti. Elämä on... Sitä miettien: onko tosissaan nämä konemaailman ym. tökkimiset sen arvoisia, että niistä pitäisi otta kovinkaan suurta ongelmia? Missä menee raja? Nyt ihan hävettää kiukutteluni. Onko ihmisarvo vähempi kuin joku nettimaailma? Minun vastaukseni on EI! Itse olen elämäni varrella kokenut rankkojakin juttuja ja voin sanoa, että ihmisiä ei voi verrata koneeseen. Toivon kaikille seesteistä elämää. Toki paskaa sataa kaikille niskaan, mutta kaikista on, ikäväkyllä selvittävä. Kuka selviää, kuka ei. Minä olen niitä heikoimpia ihmisiä:jos esteitä tulee, tulee ensisijaisesti mieleen se helpompi keino selvitä niistä. Tulkitsee kukin sen miten haluaa. Kadehdin vahvoja ihmisiä!!!!

 

"Parannamme kirjautumistoiminnallisuutta seuraavien päivien aikana. Ilmoitamme kyllä täällä paikalla aina kun esm. Facebook Connect-toiminnallisuus menee pois päältä." Siis vuodatuksen sivulla ilmoittavat.

Mun sato Farmville pelissä vain meni mönkään, kun ei kauan pysy hegissä kasvillisuus.

Voi kökkö!

 

Kyselen vain, pääsettekö Facebookin sivulle? Minä en. Kun laittaa osoitteen, jää vain siihen ihmettelemään. Ei edes yritä sivulle. Jos joku viittisi kokeilla ja kertoa minulle. Onko vika täällä vai ihan oikea propleema. En eilis illasta lähtien ole ollut odotettu vieras naamakirjasivustolla .

 

 

Viikko sitten (itselleni muistiin laitan päivämäärän, eli 19.1.) Nirppu sitten menetti miehuutensa. Alkoi arveluttaan hormoonipiikki, kun ei kuulemma kaikille tehoa. Hinta olisi ollut Nirpun kokoiselle 75,- euroa. Lisäksi en mielelläni hormoonia haluaisi koiralle antaa.

Bussilla pojan lääkäriin vein kamalassa lumipyryssä. Auto ajoi vielä väärää reittiä, tai sitten oli tullut muutos ajoreittiin, täytyykin tarkistaa. Jouduin jäämään kiitettävän matkan päähän ja talssia pelkäävän koiran kanssa liikenteen humina korvissa kaikuen. Onneksi olin sopinut, että takastulomatka hoituu isän kyydissä. En olisi jaksanut kantaa koiraa kilometriä, mikä pysäkiltä on tänne matkaa.

Lääkärissä varoittelin, että herätessä saattaa olla tosi ärhäkkä. Veinkin Nirpun oman kuonokopan varalle. Lääkärille sanoin, että vähän hirvittää, miten tikkien poisto sujuu, kun Nirppu jo kynsiä leikatessa lääkärillä käyttäytyy kuin hyeena. Lääkäri sitten sanoi, että siinä tapauksessa hän ei laitakkaan tikkejä, vaan liimaa haavat kiinni. Toki sisällä on tikit, mutta ei ulkopuolella. Ei tarvitse lähteä erikseen tikkien poistoon. Tuli laskustakin n. 70:- halvempi .

Ei tuo onneksi kiukutellut siellä herättyään. Itkeä piipitti, kun sen hain. Ja itki sitten melkein koko seuraavan yön. Eipä paljoa tullut nukuttua.

 

 

Seuraava vaihe olikin sitten, että Nirppu muuttui tosi ärhäkäksi. Kauluria laittaessa tai sitä pois ottaessa Nirppu ärisi ja murisi. Samoin sohvalla komenteli ja oli kuin perseeseen ammuttu karhu . Ulkona räyhää pahemmin kuin ikinä. Olen vienyt sitä potta päässä ulos, ja luulen, että se tekee sille turvattoman olon.

Nyt on sinut pottansa kanssa ja tulee iloisesti häntä heiluen luokse ja työntää päänsä pottaan. Muutenkin on äreys laantunut (paitsi ulkona).

 

 

Digillä myötätuntoämpäri . Ei vaan. Sillä pitää kanssa välillä olla kauluri, ettei pääse nuolemaan haavoja. Nyt olen kumpaakin pystynyt pitämään aika paljon ilman ämpäreitä, tosin taisi iskeä kutinat Nirpulle, sillä tänään on aika ahkerasti nuollut haavoja.

 

 

"Mä voin jumpata näääin, eikä satu yhtään!"

 

 

"Enään en missään pedillä nuku, tän voi taas tuhota!"

 

 

Tänään kävi huoltomiehet täällä pattereita rämpläämässä. Tulevat vielä kolmena päivänä. Nirpun laitoin hihnaan, kun arvasin sen yrittävän syödä miehet. Potta on haittaava tekijä. Nirppu haukkui ihan vieraalla äänellä. Aivan kuin iso koira olisi karjunut. Lopulta alkoi Digikin haukkumaan, vaikka näki, ettei se oikein tiennyt, mille tässä haukutaan. Ensi kerralla kokeilen ilman pottaa, niin varmistuu, että siitä se johtuu.

Huomenna ukot tulevat taas ja sovittiin ihan kellonaika. Joudun nimittäin lähtemään asioille ja sanoinkin, etten tätä mielelläni yksin jättäisi. Poika kaivoikin heti muistilapun ja sanoi innokkaasti, että juu, sovitaan ihmeessä . Kumman äkkiä hoitivat täällä patterien rämpläyksen... Nirppu taisi jäädä siihen uskoon, että se, iso mahtava vahtikoira, ajoi pojat tiehensä. Paha juttu...

Muuten Nirppu on sama poika, kuin ennen leikkausta. Eihän tuo hormoonituotanto vielä lakkaa viikkokausiin. Digin kimpussa on vanhaan malliin, itseasiassa pahemmin kuin ennen. Viilettää pitkin kämppää lelu suussa, tai muuten vain saa hepuleita. Olisi vielä viikko, ettei saisi riehua, mutta kerro se sitten pienelle pojalle .

 

 

 

 

Jäljessä hieman tämä päivitys. Kuvat ovat ensilumen aikaan otettu. Milloin sitten tulikin... en enään muista . Ei siitä kuitenkaan kovin kauan aikaa ole.

 

 

Digille laitoin Nirpun takin. Hieman pieni. On tuo takki kuitenkin Digin entinen rotsi. Tyttö vain kasvoi siitä ulos.

 

 

Metsässä käytiin kurkkimassa ja haistelemassa uutta lunta (ja lätäköitä).

 

 

Taidetta metsäpolulla .

 

 

Nirppu lähenee kohti kameraa...

 

 

"Nyt riitti!Menoksi!"

 

 

Toinen kiirehtijä. Metsässä on niin paljon tutkittavaa ja haisteltavaa. Kukaan ei jaksa istua mallina.

 

 

"Yhyy!Digi on liian kaukana!"

 

 

"Toisaalta...tässäpä mukavat aromit!"

 

 

Talventörröttäjä

 

 

Sama asento, kuin aiemmin (tottakai), eri tausta.

 

 

 

 

 

 

 

 

Nirpustakin sitten tuli Mies . Hormoonit hyrrää, koira kiusaa Digiä paremman puutteessa, itkee ja toista päivää oli syömättä. Tänään ostin oikein herkullista purkkiruokaa, jota sotkin sen normaalin ruoan joukkoon. Jo kelpasi. Ei se todellakaan sairas ole. Ei voi erehtyä sitä seuratessa mistä on kyse... tai puute .

Oli se aika koomisen näköistä kun tultiin tänään sisälle. Oltiin tuulikaapissa, Digi ehti livahtaa pois Nirpun ulottuvilta. Nirppu sitten kuivaharjoitteli itsekseen ilman likkaa . No, sai se Digin kiinni sitten sisätiloissa ja tällä kertaa ei edes minun komennus tehonnut, kun siskolla "leikki". Normaalisti tosissaan uskoo, kun sihahdan tai sanon EI. Annas olla, jos olen eri huoneessa tai nurkan takana. Alkaa kuulumaan Digin närkästynyt ääntely ja kurkatessani, Nirppu puuhissaan.

Toinen tämän päivän hupaisa tapaus oli, kun istuin tässä koneella makkarissa. Digi jäi olkkariin ja Nirppu pälyili ovensuussa parkuen. Se ei tykkää, jos ollaan eri huoneissa. Kaikkien pitäisi olla herran näkyvillä. No, keskityin sitten netin maailmaan ja havahduin jossain vaiheessa, että missä se Nirppu oikein itkeskelee. Poika oli mennyt sängynalle istumaan ja siellä piipitti surkeata nuorenmiehen kohtaloa. Normaalisti ei sinne mene. Vasta kun Digi siirtyi myös makkariin, poju ryntäsi iloisena sängynalta, ja tietysti, Digin selkään .

 

Odottelen eläinlääkäriltä soittoa. Kyselin tänään hormoonipiikin hintaa. En sitä mielelläni haluaisi Nirpulle ottaa, mutta ei ole vielä varaa viedä kastraatioon. Lekurissa oli vielä uudet hinnoittelut kesken ja lupasivat soitella, kun laskevat mitä se Nirpulle maksaisi. Epäselvää vielä on, suostuuko lekuri sitä Nirpulle antamaan, sillä mielestäni kerran sanoivat, että ei alle 10 kiloisille. Vain joissain tapauksissa. Ja jos siitä on haittaa tai syövänriski kovasti kasvaa, saa jäädä.

Pakko jotain tehdä, sillä tuo Nirpun puuhastelu menee kokoajan pahemmaksi. Toistaiseksi yöt on nukkunut hiljaa ja kiltisti. Onhan se pikku-jätkällekkin stressaavaa, saati siskolle. Juu, ja Nirppu on välillä tosi kiukkuinen. Onhan tuo aika ärhäkkä luonteinen, mutta uskon, että osan kiukuttelun voi pistää hormoonien piikkiin.

On se kumma, miten erilaisia koirat ovat. Kanelin kanssa ei ollut tälläisiä ongelmia. Se ei tajunnut edes juoksuisista nartuista mitään. Toki se n.1-vuotiaana kävi kastraatiossa, mutta sisko sai aina olla rauhassa. Ei Kaneli koskaan edes merkkaillut, kuten urokset tekevät. Nirppu varsinkin muutaman metrin välein. Kanelille riitti pitkilläkin lenkeillä parit pisut. Kertatyhjennys.

Viime tarhailukin meni Nirpun kanssa pääosin siihen, että jäbä etti narttujen hajuja ja ruikki viestinsä niihin:"Täällä kaunis poika. Tule, tule sedän luokse!"

 

 

 

 

 

 

Kuvat ovat kylläkin viime vuoden puolelta. Olin koirien kanssa katsastamassa metsässä ja rannalla myrskyn tuhoja.

 

 

Silloin jopa aurinko paistoi, mikä nykyään on harvinaista.

 

 

Metsän värit olivat upeita auringon puiden väleistä kurkistellessaan.

 

 

Paljon oli kaatuneita puita. Tässä kohtaan oli nurin kolme valtavaa kuusta.

 

 

Meri oli tulvinut. Kuvasta ei oikein saa oikeaa käsitystä. Tuo on kuitenkin meidän uimaranta ja vedentäyttämä kohta edessä kuuluisi olla hiekkaan.

 

 

 

 

Kauniit värit, vaikkakin vastavaloon.

 

 

Sama Sama uimaranta. Ei ollut tarpeeksi pitkiä kumisaappaita lähteä kahlaamaan. Saati, en viitsinyt koiria laittaan uimaa . Jäi meinaan niiden uimapuvut kotia .

 

 

Pari joutsenta tyynesti lipuivat aivan lähellä. Tuo yksi oli kuvatessani kaukana. Uudenvuoden tervehdyksessämme oli yksi tosi lähellä. Sääli, että kuvat olivat pakko ottaa vastavaloon, mutta jokin kaunis, mystinen tunnelma niihin silti tarttui.

 

 

Jatkoimme matkaa Villa Rulluddin pihalle. Sielläkin värit aivan upeat!

 

 

Sisarukset kivilaiturilla poseraamassa.

 

 

Edelleen Villan pihalla.

 

 

Ja laiturilla siskokset miettivät: "Koskahan tää taas riittää..."

 

 

Rakastan näitä aamu-ja ilta värejä! Parhaat kuvat saa, kun aurinko on matalalla.

 

 

Digi yksinään miettii laiturilla tulevaa vuotta.

 

 

Meillä on pihalla hieno katettu grillipaikka. On katokset, kunnon ritilät makkaranpaistoa varten, kunnon  puukäyttöinen takka. Penkkejä riittää katoksen alla ja lisäksi katoksen ulkopuolella on isoja pöytiä. Vieressä on iso puukatos, liiteri, ja eikös myrsky kaatanut sen päälle valtavan puun. Onneksi ei osunut grillikatokseen, eikä taloon.

 

 

Nyt ei ole katosta (liiterissä):-( Saa nähdä milloin se korjataan. Kesään on kuitenkin vielä aikaa.

Koirapuistossa oli tosi nopeata sen ison puun poisviemisessä. Parin päivän päästä kävin katsastamassa tilannetta ja puu oli poissa. Aitaa ei silloin vielä oltu korjattu, mutta eiköhön sekin vielä korjaannu. Tarhasta oli laskujeni mukaan myös kaadettu 8-10 vaarallista puuta. Kiitos tosi paljon heille! Samaten tuon puuvajan kaatunut puu pilkottiin jo seuraavana päivänä.

Menen taas tänään katsomaan koirapuiston tilannetta, onko aita korjattu. Ymmärränhän minä, että tärkeysjärjestyksessä tuhot pitää hoitaa.

Lisäksi ajattelin lähteä taas metsään ja vaikka rannalle. Ulkona on tullut puuterilunta!

Joulu meni masennuksen ja ikävän merkeissä.

Kaneliahan siis taas ikävoin :-/ On se niin väärin! Milloin tästä pääsee yli, ettei aina vain itketä. Enhän minä joka päivä itke, mutta nuo tietyt juhlapyhät ovat kauheita : "Vielä vuosi sitten poika oli tuossa..." Tässä kuussa tulee vuosi täyteen ja pelkään sitä päivää suunnattomasti. Sen jälkeen uskon/toivon, että ikävä pikkuhiljaa hellittää (ei kokonaan). Kanelilla on aina paikka sydämessäni. Paras koirani.

 

 

Nirppu on edelleen villi ja hormoonit hyrrää. Jos vaihdan huonetta, se on heti Digin kimpussa vaatimassa piip-pesua. Tunkee jopa peppunsa Digin nenän eteen, heittäytyy selälleen ja tarjoa mahaa ym.piip juttuja nuoltaviksi. Annas olla, kun vaihda huonetta tai menen nurkan taakse alkaa Digin närkästynyt kommentointi. Silloin karjasen Nirpulle, että :LOPPU!JÄTÄ! Uskoo hyvin...paitsi kun hormoonit saavat taas vallan Nirpulta. Digi on oppinutkin menemään peiton alle, mutta nuorimies kaivaa sen ulos sieltä. Alkaa taas raapia, leikkinäykkiä ja itkee sydäntäsärkevästi.

Ulkona vahtaa vaan milloin Digi pissii ja itkee odotellessa. Sitten rientää Digin luo ja lipittää sen takapäätä. Digi osaa väistää, mutta muutaman pisaran Nirppu kuitenkin saa ja siitä alkaa huvittava leukojen loksuttelu hurmiossa.

Ei tuo Digi kuitenkaan ole ihan alakynnessä. Tuntuu jotenkin ymmärtävän tilanteen. Komentaa kyllä poikaa nätisti, mutta ainahan se ei tehoa.

Jos lähden yksin jonnekkin, ovat koirat eri huoneissa.

 

"Ihankuin paistettaisiin kinkkua..."

 

 

"Mulle Kinkkua! Se on jo varmana kypsä!"

 

 

Tämä on tätä pesua. Nirppu tunkee ekana hampaat pestäviksi Digille.

 

 

Sitten muuttuu "leikki" vähän pornahtavaksi.

 

 

Digi sai tarpeeksi, mutta Nirppuhan sai vasta esilämmittelyn. Nyt alkaa se oikea riesa. Pumps pumps... Digi on vielä niin kiltti emo, että harvoin suuttuu. Sen suuttumiset on sitä, että RÄYH-lopeta. Sitten kun Nirppu kaksi sekunttia on kunnolla, Digi menee jatkamaan piipin pesua .

 

 

 

 

 

Toivottavat: Digi, Nirppu ja Soile

Olkoon tuleva vuosi parempi, kuin mennyt vuosi.

 

 

 

 

Piti aamupäivällä lähteä ihan uusintalenkille, kun oli niin ihana myrsky. Oikeasti, kunnon myräkkä vasta on poikaa! Luonnonvoimat ovat niin mahtavia. Tosin tuhot eivät...

 

 

Oli tarkoitus poiketa koirapuistossa, mutta toisin kävi...

 

 

Pienten puolella oli iso koira ja isojen puolelle oli kaatunut valtava mänty. Kivasti rikkonut aidan.

 

 

Ei ollut silloin kameraa mukana, joten kipitin takaisin kotia, nappasin kameran ja jätin Digin haikailemaan kinkun perään.

 

 

Puu rötköttää suoraan portin edessä. Toki siitä pääsee limboamaan ittensä ja koiran sisälle, kun vähän vetää kinkunpullistamaa masua sisälle ja on hengittämättä.

Eka tarkistettiin, ettei kukaan onneton ole litistyksissä puun alla. Huh, onneksi ei ollut. Sitten mietiskelin, että kurja juttu, korjaavat varmaan vasta kesällä rikki menneen aidan. Käytännössä tarkoittaa sitä, että isot koirat joutuvat käyttämään pientenpuolta myös. Sehän meinaa sitä, että meillä ei ole sinne asiaa: Nirppu kun syö varsinkin isoja koiria .

 

 

Mutta keksittiin puulle eri käyttötapoja: Sen päällä voi istua ja katsella maisemia...

 

 

...sen päällä voi leikkiä junaa...

 

 

...sitä voi syödä!

 

 

Tässä huono kuva kaukaa otettuna. Kummasti tuuli riepotteli kameraa, niin että useat kuvat menivät epäteräviksi. Niinkuin kuvasta näkee, en saanut koko puuta edes mahtumaan kuvaan.

 

 

Oksistossa voi leikkiä vaikka piilosta!

 

 

"Hus,pois kaveri!Tää on nyt mun puu!"

 

 

 

 

Onko muille tullut ihme kommentteja? Meidän blogissa on useassa päivityksessä kommenttina minun omasta kirjoituksesta lause. On linkitetyt osoitteetkin joillekkin sivuille, kaikki eri paikoista, mutta en uskalla käydä katsomaan kyseisiä sivustoja. Mainontaa???

 

 

"Taas tätä kummallista touhua..."

 

 

"Saisi edes sitä kinkkua..."

 

 

"Sanoin: KINKKUA!"

 

 

"Ööö...Mikä on Kinkku?Pureeko se?"

 

Digi, Nirppu ja Soile toivottavat oikein mukavaa Joulua! Olkaa kilttejä, niin ehkäpä se KinkkuPukkikin käväisee .