Paljon, paljon onnea!

 

 

 

t: Nirppu ja Soile

 

 

 

 

"Väsyttää..."

 

 

"Kait se on pakko nousta."

 

 

"Riippuu tietty siitä,onko aamupala valmiina!"

 

 

"Mä en jaksa vielä nousta.Nukuttais vielä vähän!"

 

 

Muistatteko vanhaa kappaletta "Lentoon!"? Löysin esittäjäksi Tinnin, mutta mielestäni aikoinaan esitti joku muu. No kummiskin "Lentoon!" sopii tähän kuvaan.

 

 

 

Kiitoradalla.

 

 

"Are you talking to me?ARE YOU TALKING TO ME!!!??"

 

Nirppu lumitöissä partsilla. Piti ihan jättää kasa sinne,  lapioidessani lunta, kun koirat halusivat osallistua kasan tuhoamiseen.

 

 

Taas nallea tapitetaan minun kädessäni.

 

 

"Joku siellä on..."

 

 

Möllöttäjä

 

 

Digi tykkää kaivaa lunta ja rouskuttaa jäätyneitä rapsakoita kokkareita.

 

 

Kalliolla ja metsässäkin on tullut käytyä.

 

 

Tuossa ihan melkein vieressä tehdään metsätöitä. Karsivat siistimpään kuntoon alueen.

 

 

Tässä kalliolla poseerataan. Digiltä jäi taas kerran aurinkolasit...ostamatta.

 

 

Välillä on ollut ihanan lämpöisiä päiviä. Koiratkin ovat tarkeneet nakupelleinä.

 

 

"Juupa juu...Se nalle tai edes namuskaa!"

 

 

"Sainpas!"

 

 

"Äläpäs tule!Tää on mun nallukka!"

 

 

Huono kuva, mutta vauhtia ainakin riittää!

 

 

Nalle parka .

 

 

Digiä eivät nalleleikit kiinnosta.

 

 

Parempi odotella, jos mamman kassista löytyisi vaikka namia.

 

 

"Auttaisiko istuminen..."

 

 

Kirjoittelen joskus tuonnempana ihan oikeata asiaa, vaikka eipä tänne ihmeitä kuullu.

 

 

Oikein rentouttavaa viikonloppujämiä kaikille

 

 

 

 

 

Kaunista tuo luonto on ollut, mutta voisi jo se kevät tulla. Yksi ilta menin koirien kanssa metikköön ja astuin pois polulta. Lumi oli ei-niin-kantavaa ja upposin polvia myöten hankeen. Ylös en meinannut päästä, saati kun kaksi koiraa kiskoivat eri suuntiin. Lopulta olin muka kömpimässä ylös upoksista, mutta taas otin harha-askeleen ja olin jälleen upoksissa. Oli kova työ saada ryömittyä puuroisesta lumesta ylös polulle. Siinä jo mietin, että pitääkö huudella joku kiskomaan ruhoni ylös hangesta. Luontoni vain ei antanut periksi, saati ketään ei näkynyt. Aikani siinä istuin ja kirosin ja lopulta konttasin kantavalle polulle.

 

 

En tiedä siitäkö selkäni oli sitten päivän pari todella kipeä. Viime yönä taas en meinannut saada ollenkaan nukuttua, kun lonkkaa särki. Nyt ovat kivut suht hyvin hallinnassa.

 

 

 

Tässä naapurin peini räksyttäjä. Suloinen kuin mikä. Vielä ei ole hermot menneet sen jatkuvaan räkyttämiseen, onhan tuo vielä pentu ja ääni vielä pientä. Mutta voitteko kuvitella meidän Kauhu-Nirppua! Se on aivan raivona jopa tuolle pennulle, saatikka muille. Ei ole meidän pojalla nuo sosiaaliset taidot ollenkaan hanskassa.

 

 

Nirpun rakas ulkolelu, vinkunalle.

 

 

Aurinkoakin voi jo ottaa. Kevät ulee kohisten...vai tuleeko?

 

 

Nirpulle olen laittanut kaksi harjoitusmattoa. Toinen makkarissa, toinen keittiössä. Hyvin on antanut olla, pissimisen ja jyrsimisen kannalta. Kovat hepulit saa, kun tassut saavat maton mukavasti allensa.

Tänään tein uhkarohkean teon ja laitoin olkkariin ison maton... Ei mennyt aikaakaan kun pikku-herra lurautti siihen vastalauseensa . En tiedä, oliko syynä se, että vaihtelin sinipiikaan aiemmin sientä, eikä Nirppu oikein tykännyt siitä. Oli muka niin kamalan ällö juttu. Meni meinaa jo samantien siinä vaiheessa vanhalle pissipaikalleen lurauttelemaan, mitä ei ole tehnyt aikoihin.

 

 

Eteisen mattoa en uskaltanut kääriä edes kokonaan auki, vaan saa ukko totutella siihen hissukseen. Matto meinaan ohittaa sopivasti sen pentuaikaisen pissipaikan.

On se kumma, kun Nirppu on ollut pitkään sisäsiisti. Silloin kun sille tehtiin kastraatio, laitoin sille lehdet lattialle, ettei tarvinut heti kurakeliin lähteä. Kiltisti lehdelle teki, niinkuin aina  on tehnyt. Paljas lattia on kielletty paikka, lehdella vain saa tehdä. Tänään joku viirasi päässä. Kait se oli mattojen uusi kummallisuus. Lisäksi niissä on varmasti vahvana Kanelin tuoksut vieläkin. Ainakin karvoja löytyy .

Näin muuten Kanelista viime yönä unta. Siksi tässä venyttelen nukkumaan menoa. En montaa unta siitä ole nähnyt, mutta nekin harvat ovat todella rankkoja. Tänäänkin jäi niin kamalan paha olo päälle.

 

 

Tää on just tätä. Omat hajut piti eka hinkata pitkin mattoja. Aivan kahelina puuhasteli maton kimpussa.

 

 

Ja sitten hepuloitiin.

 

 

Olen tässä vaihdellut huonekalujen järjestystä. Eka makkarissa. Yksi päivä keksi, että olkkarissakin voi vaihtaa. Huoneet ovat niin tyhmän mallisia, että en ole keksinyt ratkaisua. Nyt iski idea ja puuhastellut olen ahkerasti.

En nyt enempää viitsi kuvia laittaa uudesta järjestyksestä, kun en ole ennenkään kämppääni esitellyt. Eipä tässä ole paljoa esittelemistäkään . Tahtoo sen punaisen tuvan ja perunamaan!

 

A-pu-va! Kello vaikka mitä! Äkkiä pää tyynyyn! Huomenna tulee vieras .

 

 

 

 

 

"Keskittyy...keskittyy..."

 

 

 

 

"Ja näin esteratojen Kuningas hyppää puhtaan radan,ratsastaja suussaan!"

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kaunistahan tuolla ulkona on, vaikka hieman vilpoista. Koiria tässä ajattelen, kuin ei pikku nahkamasut siellä oikein tarkene. Lenkit ovatkin olleet viime päivinä 10-15 minuuttisia. Kummallakin paksu takki päällä, Digillä vielä töppöset joka jalassa. Ihme, että suostuu pitämään niitä myös takatassuissaan. Reppana jämähtää keskelle tietä, ilman tossuja . Kumpaakin takajalkaa ontuu ja vanhuus ei näemmä tule yksinään; jämähtää myös takareidet ja meno on säälittävää katsella, kuin yrittää saada taka-osaansa liikkeelle. Heti kun kaivoin pikku-töppöset jalkoihin, meno on ollut ihan sujuvaa.

Nirpulle ei ole tossuja, täytyy ostaa. Loikkii tuokin kolmella jalalla, mutta pääsee sentään eteenpäin. Välillä joudun ottamaan tassun hanskojen väliin ja hieman lämmittämään. Paljaalla kädellä ei hirviä sulatella, meinaan tassu vain kostuu ja palelu on sitten kahta kauheampaa.

 

 

Ulkona pakkasen paukkuessa on kiva ryömiä veikan kanssa peiton alle ja sitten hoivata pikkuista.

 

 

Veikka tietysti vastavuoroisesti hoitaa siskoa, mutta Digistä parasta on itse saada hoivata. Se on sellainen pikku-mamma.

Meillä on muuten koirien kanssa aina pikku kiista peitosta. Sohvalla on oltava kaksi vilttiä, sillä aina joku jää ilman. Sama sängyssä. Siinä ei peittoja ole kuin yksi, mutta joka ilta koirat valtaavat sen alta parhaimman paikan. Milloin ollaan poikittain sängyssä, milloin mitenkin. Nirppu vielä lisäksi on sellainen, että kun saan itseni jotenkin ängettyä koirasekamelskaan, se EI voi nukkua vaikka 5 cm päässä. Ryömii joko kylkeen tai sitten polvitaipeeseen. Annas olla jos hiljaa siirryn kauemmaksi, ryömii tuo pikkupötkelö perässä, vaikka kuinka sikeässä unessa. Normaalisti käy vielä niin, että pitkin yötä saan kiskoa peittoa koirilta, kun ne mylläävät, kieputtavat ja paketoivat ittensä tiiviiksi mytyksi peiton kätköihin. Aamulla sitten ihmettelen, kun peitto on tehnyt täys käännöksen; yläpää on jalkopäässä.

Kesällä tämä järjestely on erittäin tukalaa, kun usein Digi on vastaavasti minun toisella puolella lämmittämässä. Talvella se on mukavaa, kun on kaksi lämpöpatteria. Eilenkin oli kiva ryömiä peiton alle, kun se oli mukavasti lämmitetty.

 

 

Kuvaa ottaessa, ei vielä pakkanen paukkunut. Meillä on sellainen sääntö, että ulko-ovella pitää painaa peppu tantereelle ja äiskä ja Digi menevät ekana eteiseen. Nirppu on se viimeinen, joka saa vasta luvan tullessa tulla sisälle. Erityisesti Nirpulla tämä sääntö on ehdoton. Poika kun on narsisti, luulee olevansa jumala, niin sille on hyvä vetää tiukat rajat. Ensin muut, sitten vasta Nirppu. Tosin nyt pakkasella teen kaiken tuon hyvin nopeasti, ettei pikku pylly jäädy rappuselle kiinni.

 

 

Sääntö nro 2. Tuulikaapissa istutaan ja odotetaan, että vapaa-käsky tulee. Ihmeen hyvin tuo koirille menee kaaliin. Nirppukin oppi varmaan ensimmäisenä asianaan tuon tavan. Niin kauan istuvat, kunnes lupa tulee. Saan rauhassa riisua märät vaatteet ja laittaa vessaan kuivumaan koirien takit. Pientä piipitystä voi kuulua Nirpun taholta, siinä kaikki. Jos joskus harvoin sattuu käymään niin, että jompikumpi ottaa varaslähdön, komennolla takaisin! kiltisti menevät tuulikaappiin istumaan.

 

 

Ulkona ei olla niin kuuliaisia. Varsinkin kastraation jälkeen Nirppu kiskoo hurjasti ja rähisee. Välillä meno on takajaloilla kävelyä, kun kiire on niin kova. Onhan tuolle kertynyt patoutunutta energiaa, kun ensin ei saanut pitkiä lenkkejä tehdä leikkauksen takia. Nyt kylmyyden. Alkaa kohta kunnon koulut Nirpulle ulkona liikkumisen kannalta. Nyt ei paljoa ihmisiin saati koiriin törmää, kun kaikki istuvat kotona peittoihin kääriytyneinä, pakkasta pakoillen. (Teki muuten eilen häijyä, kun pikkuihmisvauva oli jätetty kaupan ulkopuolelle vaunuihin. Ekana; en uskaltaisi yksin jättää, toiseksi oli pirun kylmä. Vielä pois lähtiessäni vaunut olivat siellä.)

 

 

"Räkä valuu!Niistä mun nenä!"

 

 

Nämä on muuten ennen leikkausta otettuja kuvia. Luntakaan ei silloin ollut vielä paljoa.

 

 

Silti piti olla nopea kuvien otossa, ettei ne peput jäädy sinne hankeen.

 

 

Kotona, sisätiloissa siis, olen jo huomannut Nirpussa muutoksen. Enään ei kiipeile Digin selkään, eikä muutenkaan ole hormoonihiiri, kuten ennen leikkausta. Lisäksi poika on nykyään erittäin iloinen, avoin, eikä ole minullekkaan murissut ja kiukutellut. Ei edes, kun puen sille takkia. Iloisesti juoksee luokse ja itse tunkee pään takin suuaukosta sisälle. Olen ihmeissäni. Mihin katosi se kiukkupussi? Kyllä tuosta vielä suht normaali koira tulee, kunhan aikaa vielä vähän kuluu . Kyllä tämä selvästi todistaa, millä elimillä miehet todellisuudessa ajattelevat .

 

 

"Siis ihan tyhmät bootsit!Mä en KEHTAA liikkua näitten kanssa!"

 

Joo-o! Kyllä sille Nirpullekkin täytyy lapaset hommata, kun aina Digille noita pukiessani vouhottaa vieressä ja aivan selvästi nauraa hekottaa. Kateusko poikaa riivaa?

 

 

 

 

 

Viikko sitten (itselleni muistiin laitan päivämäärän, eli 19.1.) Nirppu sitten menetti miehuutensa. Alkoi arveluttaan hormoonipiikki, kun ei kuulemma kaikille tehoa. Hinta olisi ollut Nirpun kokoiselle 75,- euroa. Lisäksi en mielelläni hormoonia haluaisi koiralle antaa.

Bussilla pojan lääkäriin vein kamalassa lumipyryssä. Auto ajoi vielä väärää reittiä, tai sitten oli tullut muutos ajoreittiin, täytyykin tarkistaa. Jouduin jäämään kiitettävän matkan päähän ja talssia pelkäävän koiran kanssa liikenteen humina korvissa kaikuen. Onneksi olin sopinut, että takastulomatka hoituu isän kyydissä. En olisi jaksanut kantaa koiraa kilometriä, mikä pysäkiltä on tänne matkaa.

Lääkärissä varoittelin, että herätessä saattaa olla tosi ärhäkkä. Veinkin Nirpun oman kuonokopan varalle. Lääkärille sanoin, että vähän hirvittää, miten tikkien poisto sujuu, kun Nirppu jo kynsiä leikatessa lääkärillä käyttäytyy kuin hyeena. Lääkäri sitten sanoi, että siinä tapauksessa hän ei laitakkaan tikkejä, vaan liimaa haavat kiinni. Toki sisällä on tikit, mutta ei ulkopuolella. Ei tarvitse lähteä erikseen tikkien poistoon. Tuli laskustakin n. 70:- halvempi .

Ei tuo onneksi kiukutellut siellä herättyään. Itkeä piipitti, kun sen hain. Ja itki sitten melkein koko seuraavan yön. Eipä paljoa tullut nukuttua.

 

 

Seuraava vaihe olikin sitten, että Nirppu muuttui tosi ärhäkäksi. Kauluria laittaessa tai sitä pois ottaessa Nirppu ärisi ja murisi. Samoin sohvalla komenteli ja oli kuin perseeseen ammuttu karhu . Ulkona räyhää pahemmin kuin ikinä. Olen vienyt sitä potta päässä ulos, ja luulen, että se tekee sille turvattoman olon.

Nyt on sinut pottansa kanssa ja tulee iloisesti häntä heiluen luokse ja työntää päänsä pottaan. Muutenkin on äreys laantunut (paitsi ulkona).

 

 

Digillä myötätuntoämpäri . Ei vaan. Sillä pitää kanssa välillä olla kauluri, ettei pääse nuolemaan haavoja. Nyt olen kumpaakin pystynyt pitämään aika paljon ilman ämpäreitä, tosin taisi iskeä kutinat Nirpulle, sillä tänään on aika ahkerasti nuollut haavoja.

 

 

"Mä voin jumpata näääin, eikä satu yhtään!"

 

 

"Enään en missään pedillä nuku, tän voi taas tuhota!"

 

 

Tänään kävi huoltomiehet täällä pattereita rämpläämässä. Tulevat vielä kolmena päivänä. Nirpun laitoin hihnaan, kun arvasin sen yrittävän syödä miehet. Potta on haittaava tekijä. Nirppu haukkui ihan vieraalla äänellä. Aivan kuin iso koira olisi karjunut. Lopulta alkoi Digikin haukkumaan, vaikka näki, ettei se oikein tiennyt, mille tässä haukutaan. Ensi kerralla kokeilen ilman pottaa, niin varmistuu, että siitä se johtuu.

Huomenna ukot tulevat taas ja sovittiin ihan kellonaika. Joudun nimittäin lähtemään asioille ja sanoinkin, etten tätä mielelläni yksin jättäisi. Poika kaivoikin heti muistilapun ja sanoi innokkaasti, että juu, sovitaan ihmeessä . Kumman äkkiä hoitivat täällä patterien rämpläyksen... Nirppu taisi jäädä siihen uskoon, että se, iso mahtava vahtikoira, ajoi pojat tiehensä. Paha juttu...

Muuten Nirppu on sama poika, kuin ennen leikkausta. Eihän tuo hormoonituotanto vielä lakkaa viikkokausiin. Digin kimpussa on vanhaan malliin, itseasiassa pahemmin kuin ennen. Viilettää pitkin kämppää lelu suussa, tai muuten vain saa hepuleita. Olisi vielä viikko, ettei saisi riehua, mutta kerro se sitten pienelle pojalle .

 

 

 

 

Jäljessä hieman tämä päivitys. Kuvat ovat ensilumen aikaan otettu. Milloin sitten tulikin... en enään muista . Ei siitä kuitenkaan kovin kauan aikaa ole.

 

 

Digille laitoin Nirpun takin. Hieman pieni. On tuo takki kuitenkin Digin entinen rotsi. Tyttö vain kasvoi siitä ulos.

 

 

Metsässä käytiin kurkkimassa ja haistelemassa uutta lunta (ja lätäköitä).

 

 

Taidetta metsäpolulla .

 

 

Nirppu lähenee kohti kameraa...

 

 

"Nyt riitti!Menoksi!"

 

 

Toinen kiirehtijä. Metsässä on niin paljon tutkittavaa ja haisteltavaa. Kukaan ei jaksa istua mallina.

 

 

"Yhyy!Digi on liian kaukana!"

 

 

"Toisaalta...tässäpä mukavat aromit!"

 

 

Talventörröttäjä

 

 

Sama asento, kuin aiemmin (tottakai), eri tausta.

 

 

 

 

 

 

 

 

Nirpustakin sitten tuli Mies . Hormoonit hyrrää, koira kiusaa Digiä paremman puutteessa, itkee ja toista päivää oli syömättä. Tänään ostin oikein herkullista purkkiruokaa, jota sotkin sen normaalin ruoan joukkoon. Jo kelpasi. Ei se todellakaan sairas ole. Ei voi erehtyä sitä seuratessa mistä on kyse... tai puute .

Oli se aika koomisen näköistä kun tultiin tänään sisälle. Oltiin tuulikaapissa, Digi ehti livahtaa pois Nirpun ulottuvilta. Nirppu sitten kuivaharjoitteli itsekseen ilman likkaa . No, sai se Digin kiinni sitten sisätiloissa ja tällä kertaa ei edes minun komennus tehonnut, kun siskolla "leikki". Normaalisti tosissaan uskoo, kun sihahdan tai sanon EI. Annas olla, jos olen eri huoneessa tai nurkan takana. Alkaa kuulumaan Digin närkästynyt ääntely ja kurkatessani, Nirppu puuhissaan.

Toinen tämän päivän hupaisa tapaus oli, kun istuin tässä koneella makkarissa. Digi jäi olkkariin ja Nirppu pälyili ovensuussa parkuen. Se ei tykkää, jos ollaan eri huoneissa. Kaikkien pitäisi olla herran näkyvillä. No, keskityin sitten netin maailmaan ja havahduin jossain vaiheessa, että missä se Nirppu oikein itkeskelee. Poika oli mennyt sängynalle istumaan ja siellä piipitti surkeata nuorenmiehen kohtaloa. Normaalisti ei sinne mene. Vasta kun Digi siirtyi myös makkariin, poju ryntäsi iloisena sängynalta, ja tietysti, Digin selkään .

 

Odottelen eläinlääkäriltä soittoa. Kyselin tänään hormoonipiikin hintaa. En sitä mielelläni haluaisi Nirpulle ottaa, mutta ei ole vielä varaa viedä kastraatioon. Lekurissa oli vielä uudet hinnoittelut kesken ja lupasivat soitella, kun laskevat mitä se Nirpulle maksaisi. Epäselvää vielä on, suostuuko lekuri sitä Nirpulle antamaan, sillä mielestäni kerran sanoivat, että ei alle 10 kiloisille. Vain joissain tapauksissa. Ja jos siitä on haittaa tai syövänriski kovasti kasvaa, saa jäädä.

Pakko jotain tehdä, sillä tuo Nirpun puuhastelu menee kokoajan pahemmaksi. Toistaiseksi yöt on nukkunut hiljaa ja kiltisti. Onhan se pikku-jätkällekkin stressaavaa, saati siskolle. Juu, ja Nirppu on välillä tosi kiukkuinen. Onhan tuo aika ärhäkkä luonteinen, mutta uskon, että osan kiukuttelun voi pistää hormoonien piikkiin.

On se kumma, miten erilaisia koirat ovat. Kanelin kanssa ei ollut tälläisiä ongelmia. Se ei tajunnut edes juoksuisista nartuista mitään. Toki se n.1-vuotiaana kävi kastraatiossa, mutta sisko sai aina olla rauhassa. Ei Kaneli koskaan edes merkkaillut, kuten urokset tekevät. Nirppu varsinkin muutaman metrin välein. Kanelille riitti pitkilläkin lenkeillä parit pisut. Kertatyhjennys.

Viime tarhailukin meni Nirpun kanssa pääosin siihen, että jäbä etti narttujen hajuja ja ruikki viestinsä niihin:"Täällä kaunis poika. Tule, tule sedän luokse!"

 

 

 

 

 

 

Kuvat ovat kylläkin viime vuoden puolelta. Olin koirien kanssa katsastamassa metsässä ja rannalla myrskyn tuhoja.

 

 

Silloin jopa aurinko paistoi, mikä nykyään on harvinaista.

 

 

Metsän värit olivat upeita auringon puiden väleistä kurkistellessaan.

 

 

Paljon oli kaatuneita puita. Tässä kohtaan oli nurin kolme valtavaa kuusta.

 

 

Meri oli tulvinut. Kuvasta ei oikein saa oikeaa käsitystä. Tuo on kuitenkin meidän uimaranta ja vedentäyttämä kohta edessä kuuluisi olla hiekkaan.

 

 

 

 

Kauniit värit, vaikkakin vastavaloon.

 

 

Sama Sama uimaranta. Ei ollut tarpeeksi pitkiä kumisaappaita lähteä kahlaamaan. Saati, en viitsinyt koiria laittaan uimaa . Jäi meinaan niiden uimapuvut kotia .

 

 

Pari joutsenta tyynesti lipuivat aivan lähellä. Tuo yksi oli kuvatessani kaukana. Uudenvuoden tervehdyksessämme oli yksi tosi lähellä. Sääli, että kuvat olivat pakko ottaa vastavaloon, mutta jokin kaunis, mystinen tunnelma niihin silti tarttui.

 

 

Jatkoimme matkaa Villa Rulluddin pihalle. Sielläkin värit aivan upeat!

 

 

Sisarukset kivilaiturilla poseraamassa.

 

 

Edelleen Villan pihalla.

 

 

Ja laiturilla siskokset miettivät: "Koskahan tää taas riittää..."

 

 

Rakastan näitä aamu-ja ilta värejä! Parhaat kuvat saa, kun aurinko on matalalla.

 

 

Digi yksinään miettii laiturilla tulevaa vuotta.

 

 

Meillä on pihalla hieno katettu grillipaikka. On katokset, kunnon ritilät makkaranpaistoa varten, kunnon  puukäyttöinen takka. Penkkejä riittää katoksen alla ja lisäksi katoksen ulkopuolella on isoja pöytiä. Vieressä on iso puukatos, liiteri, ja eikös myrsky kaatanut sen päälle valtavan puun. Onneksi ei osunut grillikatokseen, eikä taloon.

 

 

Nyt ei ole katosta (liiterissä):-( Saa nähdä milloin se korjataan. Kesään on kuitenkin vielä aikaa.

Koirapuistossa oli tosi nopeata sen ison puun poisviemisessä. Parin päivän päästä kävin katsastamassa tilannetta ja puu oli poissa. Aitaa ei silloin vielä oltu korjattu, mutta eiköhön sekin vielä korjaannu. Tarhasta oli laskujeni mukaan myös kaadettu 8-10 vaarallista puuta. Kiitos tosi paljon heille! Samaten tuon puuvajan kaatunut puu pilkottiin jo seuraavana päivänä.

Menen taas tänään katsomaan koirapuiston tilannetta, onko aita korjattu. Ymmärränhän minä, että tärkeysjärjestyksessä tuhot pitää hoitaa.

Lisäksi ajattelin lähteä taas metsään ja vaikka rannalle. Ulkona on tullut puuterilunta!

Joulu meni masennuksen ja ikävän merkeissä.

Kaneliahan siis taas ikävoin :-/ On se niin väärin! Milloin tästä pääsee yli, ettei aina vain itketä. Enhän minä joka päivä itke, mutta nuo tietyt juhlapyhät ovat kauheita : "Vielä vuosi sitten poika oli tuossa..." Tässä kuussa tulee vuosi täyteen ja pelkään sitä päivää suunnattomasti. Sen jälkeen uskon/toivon, että ikävä pikkuhiljaa hellittää (ei kokonaan). Kanelilla on aina paikka sydämessäni. Paras koirani.

 

 

Nirppu on edelleen villi ja hormoonit hyrrää. Jos vaihdan huonetta, se on heti Digin kimpussa vaatimassa piip-pesua. Tunkee jopa peppunsa Digin nenän eteen, heittäytyy selälleen ja tarjoa mahaa ym.piip juttuja nuoltaviksi. Annas olla, kun vaihda huonetta tai menen nurkan taakse alkaa Digin närkästynyt kommentointi. Silloin karjasen Nirpulle, että :LOPPU!JÄTÄ! Uskoo hyvin...paitsi kun hormoonit saavat taas vallan Nirpulta. Digi on oppinutkin menemään peiton alle, mutta nuorimies kaivaa sen ulos sieltä. Alkaa taas raapia, leikkinäykkiä ja itkee sydäntäsärkevästi.

Ulkona vahtaa vaan milloin Digi pissii ja itkee odotellessa. Sitten rientää Digin luo ja lipittää sen takapäätä. Digi osaa väistää, mutta muutaman pisaran Nirppu kuitenkin saa ja siitä alkaa huvittava leukojen loksuttelu hurmiossa.

Ei tuo Digi kuitenkaan ole ihan alakynnessä. Tuntuu jotenkin ymmärtävän tilanteen. Komentaa kyllä poikaa nätisti, mutta ainahan se ei tehoa.

Jos lähden yksin jonnekkin, ovat koirat eri huoneissa.

 

"Ihankuin paistettaisiin kinkkua..."

 

 

"Mulle Kinkkua! Se on jo varmana kypsä!"

 

 

Tämä on tätä pesua. Nirppu tunkee ekana hampaat pestäviksi Digille.

 

 

Sitten muuttuu "leikki" vähän pornahtavaksi.

 

 

Digi sai tarpeeksi, mutta Nirppuhan sai vasta esilämmittelyn. Nyt alkaa se oikea riesa. Pumps pumps... Digi on vielä niin kiltti emo, että harvoin suuttuu. Sen suuttumiset on sitä, että RÄYH-lopeta. Sitten kun Nirppu kaksi sekunttia on kunnolla, Digi menee jatkamaan piipin pesua .

 

 

 

 

 

Toivottavat: Digi, Nirppu ja Soile

Olkoon tuleva vuosi parempi, kuin mennyt vuosi.