Piirustuksiani
Tuossa kun taas kaappeja siivosin, ( huom! kellon aika, iik! ) niin sattui muutamia piirroksiani kouraan. Tämä myrskyaihe vain sopi ulkona tuivertavaan tuuleen. Harvemmin tänne piirroksiani laitan, mutta nyt ajattelin muutaman ikivanhan laittaa.
Tässä entinen koirani Pico. Kuva jo kellastunut, mutta jospa sen näin blogin välityksellä saisi säilymään hieman paremmin. Aivan ihana koira, niinkuin nykyiset eläimenikin. Välillä tulee, tai aika usein mieleen ja kova ikävä, jo pois menneitä eläimiäni. Kuten kissojani Toscaa ja Gildaa... Vuosipäivä Toscan kuolemasta oli juuri, Gildan juhannuksena. Miten nuo karvakasat voivatkin jättää niin suuren kaipuun jälkeensä... Vaikka tilalle tulee uusia, ei muistot koskaan haihdu.
Tämäkin on jostain mallista piirretty kuva. En osaa piirtää MITÄÄN, ellei ole valokuvaa, tai lehdestä repäistyä kuvaa edessäni. Siksi aina sanonkin, että en osaa piirtää, vaan kopioida. Jos ei ole mallia, niin tuotos on pikku-ukkoja ;-D Siis... en kopioi läpi, ihan oikeasti piirrän, mutta joku malli on oltava. Ihmisiä en osaa pirtää ollenkaan, saati maisemia. Eläimet ovat minun kohteeni... ja pilapiirrokset.
Tämä taas on piirretty aivan upeaa julistetta apuna käytettynä. Sääli, että kissani repivät sen alkuperäisen julisteen, nyyh! Tuskin enään saa sitä mistään. Sen mallisia oli muitakin, olisiko ollut leijona.. tuollainen kuitenkin, että tausta oli musta ja eläin tuli sieltä valkoisina ääriviivoina esille. Aivan mahtavia julisteita.
No, eipä taas muuta. Jatkan todennäköisesti kaappien siivoilua ja ajattelin lähteä koirien kanssa yölenkille. Saapi sitten huomenna nukkua hieman pidempään. Tosin Kanelilla on tapana herättä klo 07-08 välillä, kun masu kaikuu tyhjyyttään. Jospa antaisin niille pienen ammuyöpalan lenkin jälkeen, niin koko perhe olisi tyytyväinen.
On muuten kumma, kun minulle iskee näitä yövalvomisia, koirat menevät lievästi sekaisin. Ovat tottuneet omaan rytmiinsä, ihan ymmärrettävää. Digi varsinkin hakee tiettyyn kellonaikaan illalla minua nukkumaan. Jos tiettyyn aikaan nousen esim. sohvalta, se ryntää sänkyyn toivekkaana, että joko mennään nukkumaan. Muuteen hakemalla hakee minua ja yrittää ohjata kohti sänkyä. Raukka-pieni ei vieläkään ole tottunut mamin sekavaan unirytmiin. Nyt onneksi nukkuu sikeästi sängyssä, sillä itse olen makkarissa. On se pikkasen säälittävää, kun koirilla on tosi tarkka sisäinen kello ja pitäisi yrittää pysyä niitten rytmissä mukana,mutta minkäs teet, kun sairauteni on ,mitä on.
Nonnii! Kello on jo 03:30! Jippii! Kuka nukkuu tänään? Onnea kaikille nukkuville! En ole kade, mutta kuiteskin... Tiijänhän minä, että moni kärsii unettomuudesta, että myötätuntoni kaikille samaa vaivaa kiroaville. Muistakaa kuitenkin, että kyllä se uni joskus tulee... joskus vain pitää ottaa niitä univelkoja takaisin ja vaikka nukkuisi sitten koko päivän. Tosin eläinten omistajien täytyy raahautua ulos muutamia kertoja päivässä ja hoitaa " lapsukaisensa ", mutta sen jälkeen voi taas painua unten maille ( ja katsella ihania painajaisia... ) Lapsiperheitä säälin erityisesti, sillä siinä ei enään ole joustovaraa. Tsemppiä kuitenkin kaikille ja hyvää yötä! :D
*hali*
